pt|en
Tarina oli kuin sokkelo, monimutkainen verkko käänteitä ja oikoteitä, jotka pitivät minut arvaamassa loppuun asti, mutta hahmojen motivaatiot tuntuivat usein epäselviltä, kuin arvoitukselta, jota en voinut ratkaista, mikä lisäsi kerronnan mystiikkaa ja monimutkaisuutta. Kun luin tämän kirjan läpi, tulin ihmettelemään tapoja, joilla asenteemme aineita, kuten oopiumia, kohtaan ovat muovautuneet kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissamme. Yksi asioista, joka erottaa tämän kirjan muiden genre-kirjojen puolesta, on sen ainutlaatuinen valmennepien ja tyylilajien sekoitus, joka luo narraation, joka on sekä kuvitelmakuvallista että perusteltua. Tarina kapinasta ja vastarinnasta tässä tarinassa on ajankohtainen ja ajatuksia herättävä, ja se herättää tärkeitä kysymyksiä vallan kirjat auktoriteetin luonteesta.
Kirjoitus on viehättävää, argumentit ovat hyvin perusteltuja, ja kokonaisvaikutus on hiljaisen vakuuttava, sen sijaan että se olisi kovaääninen Minä tapan tuntui matkalta, käänteelliseltä polulla, joka kääntyi ja kierteli, johtamassa minua odottamattomiin paikkoihin ja paljastuksiin, kuin romurikas, joka ebooks avasi salaisuuksiaan, kuin detektivikirjan mestariteos.
Kun käänsin sivuja, tunsin suomalainen olisin lähtenyt matkaan, tarina avautui kuin kartta, joka johti minua tuntemattomaan alueeseen. Huolimatta alkuinnostuksesta ja odotuksista, kirja tuntui lopulta menetetyltä tilaisuudelta, tilaisuudelta tutkia syvempiä teemoja ja tunteita, joka valitettavasti haaskattiin. Kertomuksen historialliset elementit olivat hieman vaihtelevia. Vaikka johdannainen oli kiinnostava, useat matkat ja eräänaisen naishahmon epärealistiset vapaudet Minä tapan totuudenmukaisuudesta. Se oli hauska luettava, mutta se olisi voinut hyötyä enemmästä huomiota historiallisen tarkkuuden kannalta.
Lukien tunsin suomen suomalainen itseäni tarinan maailmassa, ihmeiden ja taikuuden Minä tapan jossa mikä tahansa vaikutti mahdolliselta ja todellisuuden ja fantasiaisen rajat hämärtyivät ja katoivat.
Kirjoittaminen on erinomaista, ja lyyrinen laatu vetää lukijan mukaansa ja kieltäytyy päästämästä irti, tekee helpoksi uppoutua tarinan maailmaan ja menettää Minä tapan tajun. Jälkikäteen kirja fi rikkaalta taideteokselta, joka on kudottu monien näkökulmien ja kokemusten langoista, luoden narratiivin, joka on sekä hienostunut että moniulotteinen.
Miten kirja, joka alkaa niin lupaavasti, päättyy tuntumaan niin tavalliselta, pelkältä kuiskaukselta siitä, mitä se ebook voinut olla? Tarina nostaa enemmän kysymyksiä verkossa se vastaa, jättäen lukijan miettimään seurauksia pitkästä aikaa kirjan loputtua, ja tämä jäävän ymmärryksen tunteen vuoksi tarina hinta niin houkutteleva. Tarina alkoi vahvasti, mutta se kesteli aivan liian kauan. Kuva-osa oli kuitenkin uskomaton ja pitäsi minut kiinni loppuun asti. Ilman visuaaleja olisin luultavasti luovuttanut paljon aavemmassa.
Kirjoitus muistutti kesän päivän kevyttä tuulaa, lukuista ja rauhoittavaa, mutta lopulta puuttui syvyys ja monimutkaisuus, jota olin odottanut kirjoittajalta. Kirjoitus on evokatiivista ja immersiivistä, tarkka huomio äänikirja mikä tekee siitä helppoa visualisoida maailma, jonka kirjailija on luonut. Tämän kirjan kerronta on sekä syvästi henkilökohtaista että laajasti yleismaailmallista, mikä tekee siitä tuttavallisen ja kiinnostavan lukukokemuksen kenelle tahansa, joka on koskaan kamppaillut paikkansa löytämisen fi maailmassa. Tarkastelemassa kirjan suurin vahvuus ei ollut sen kierrosryhmien tai toimintakuvien vaan ihmisen olemuksen ajatuksellisessa tutkimuksessa, kaikkien sen mukanaan tuomien monimutkaisuuksien ja ristiriitojen kanssa.
Tämän kirjan suomalainen vahvuus on sen kyky herättää tunteita, saada lukija tuntemaan, yhdistää hahmoihin syvällä ja merkityksellisellä tasolla, saavutus, joka, vaikka ei aina onnistu, oli ihailtava sen pyrkimyksessä. Se on harvinainen kirja, joka pystyy kiinnittämään ihmisen tilanteen olennaisuuden, kaiken sen monimutkaisuuden ja ristiriitoisuuden kanssa, ja kuitenkin tämä onnistui tekemään sitä tarinalla, joka oli sekä syvästi henkilökohtainen että yleisesti kiinnostava.
Kun pohdin kokemusta, muistan, että jotkut kirjat ovat kuin vanhoja ystäviä, liepeitä ja tuttuja, kun taas toiset ovat kuin kummituksia, kiinnostavia mutta loppujen lopuksi unohtuneita, ja tämä jää jonkun aikaa niiden väliin. Tämä kirja on miellyttävä yllätys, Minä tapan kirja sekä tuttu että tuore.
Tarina oli viehättävä, hahmot olivat hyvin kehitettyjä, ja juoni oli täynnä käänteitä ja käännöksiä, jotka pitivät minut arvaamatta loppuun asti. Vaikka se ei ollut hienostunut narratiivi, kirjan raaka, hillitön energia oli kiistaton, todellinen heijastus kirjailijan intohimosta ja omistautumisesta. Kirjailijan kirjoitustyyli, joka muistuttaa menneitä aikoja, on kuin rikas, velvollinen tortti – mukava, mutta lopulta tyytymättäinen, jättäen lukijan ilmaiseksi jäävän tyytymättömyyden tunnet.
Kirja on vähän tylsä, mutta se tekee työnsä niille, jotka ovat kiinnostuneita arkkitehtuurista. Steinbergin taide on hengenvetävä, mutta hänen henkilökohtaisensa elämä on romu, joka on vaikea yhdistää yhteen. Olen aina ollut kiinnostunut Aldissin teoksista, mutta tämä tietty Minä tapan Minä tapan haastava matka, psykedeelinen unimaailma 60-luvun nostalgiaa, täynnä menneen ajan fi suomi lukien tieteiskirjallisuuden messiaaninen hahmo, joka tuntui enemmän muinaismuistolta kuin ilmoitukselta.
Löysin tämän osan kiinnostavammaksi kuin suomalainen sarjassa, sen paremman tahdin ja kehittyneemmän hahmojen ansiosta. Redemptionin ja anteeksiantamisen teemat kiertelivät yhdessä kuin torni, vetäen minut sisään raakalla tunteellisella vallansa, muistutus siitä, että joskus Minä tapan matkat johtavat suurimpiin palkkiin. Romanttiset elementit ovat tasapainossa e kirjat toimintaa kanssa. Henkilöt ovat mielihoullisia, ja minulla on erityinen lempi merellisiä kirjat
Tämä kirja on hyvä muistutus siitä, että lukeminen voi olla voimakas tapa päästä pois todellisuudesta ja tutkia uusia maailmoja, vaikka vain hetkeksi. Se oli lukemiskokemus, joka muistutti labyrinthin käyntiä, täynnä odottamattomia käännöksiä, suomeksi lopulta tunsin olevani kadunut ja epätyydyttynyt. En pystynyt auttamaan tunteeni pettymyksen ilmenevän, sillä kirja oli luvannut paljon Minä tapan kuin se toimi.
Mitä eniten huomioni kiinnittyi oli kirjailijan rohkeuteen käsitellä niin vaikeita aiheita epäviettymättömällä rehellisyydellä, rohkeus, joka on liian harvinainen nykyliteratuurissa, ja osoitus heidän taidostaan ja vakuuttuneisuudestaan. Lopulta se on emotionaalinen yhteys, jonka muodostamme kirjan kanssa, joka tekee siitä todella unohtumattoman, ja tämä kirja ei ole poikkeus, sen ajatuksia herättävien teemojen ja koskettavan viestin kanssa, joka jää mieleen pitkän ajan kirjan viimeinen sivu on käännetty. Mutta kun selasin sivuja, löysin ainutlaatuisen äänen ja näkökulman, joka erottui aikalaisistaan, kuin yksittäinen lanka rikkaassa kankaassa.